Eemil, katsotko sinäkin kaastine? >> Katson. Minä katson.
Antti >> staminat katsoo kaikki. Jännittää. Nyt on jännittävä päivä ja hetki käsillä.
Kohta selviää miten miten uusi albumi vastaan otetaan. >> No niin on. >> Ratkaisun hetket.
Siis staminan vaikea 11. albumi. Ei yllättävä.
vaikeaa. Staminan apneaalbumihan sai alkunsa. Onko tästä jo sitten se kaksi vuotta?
Voiko olla, kun ruvettiin vähän plänäämään, että mites päästään eteenpäin XN eli kymmenennen albumin mainingeista ja jo maailma siinäkin ajassa ehti muuttua aika paljon ja kaikkea tapahtuu jatkuvasti. >> Se oli se Inspirare, mikä oli se sun varhainen versio, niin siitä taitaa se helposti parisen vuotta olla. Milloin sitä >> mm >> tää aloita?
Mä muistan, että stamina kun rupesi tekee siis me pidettiin ihan mökki-iltaa, et mentiin tota >> mukaan >> mökke mökkeilemään mukavasti bändin kesken ja ihan vaan juttelemaan ja visioimaan ja heittelemään ajatuksia saunomisen lomassa ja en muista kävikö kukaan järvessä, mutta jossain vaiheessa iltaa kun sitten ruvettiin paistelee ruokaa, niin jossain vaiheessa siis nousi jopa siis krunge yhdeksi adjektiiviksi, et minkälaista musa että se voisi olla ehkä semmoista hitaampaa, lanaavampaa. Ei kuitenkaan sitä klassista, että tehdäänkö slayerlevy seuraavaksi. eh niin pitkälle mentä, mut mut meillä oli aika paljon niinku villiäkin visiointia, >> mistä tää koko niinku keskustelu alkoi, että et mihin päin lähtee liikkeelle sitten.
>> Se oli varmaan se varhaisin jo. Ja ehkä se krunge tässä edusti sitä siltikin jotain samanktaisuutta, mitä ehkä sitä useammin reflex haettavalla slayerillä näissä näissä ensihetkissä. Siinä mielessä, että ajateltiin jotain sellaista, mikä tuntuu meistä niinku tosi en mä tiedä aidolta tai luomulta tai tällaiselta jotenkin.
Sitä kai siinä alettiin sanottamaan. Ja tuhon muuten liittyi se, että että itse ainakin siis öö tuli sävellettyä tosi paljon kuusikielisellä ja akkarilla. Eli eli tein ihan semmoista niinku onko se nyt lanausta, kun rämpytellään kaikkia kiele yhtä aikaa, kaikki oikeasti kuuluu.
Eli ei särötettyä kitarasoundia, niin jotenkin silloin ne vipat tuntui hyvälle, mut yhtään niistä ideoista ei tainnut sitten niinku loppu tuloks tulokseen tulla. Jotain paljon muuta kävi siinä matkan varrella. Mut demoja rupesi putkahtelee tässä on pari vuoden sisään ja ja tota pikkuhiljaa alkoi rakentumaan kokonaiskuva ja sitten taas aika aktiivisti kuitenkin mun mielestä mietittiin ei tehty vaan sitä mitä tulee vaan et me aktiivisesti vaikutettiin siihen et minkälainen albumikokonaisuus on tuloillaan ni itsetoista myös.
Kyllä kyllä ainakin sillä tavalla jonkinlaista kuratointia varmaan tapahtui siinä, että mitkä demot ihan alunperin sitten valittiin ihmisiltä mitä lähdetään työstämään niin että kukin alkaa tahoillaan tsekkailemaan ennen ku vuodenpäivät sitten ensimmäisen kerran niiden aiheoiden äärelle sitten musiikillisesti kokoonnuttiin ja alettiin veivaamaan kovaa työtä. Minä halusin äänitysprosessista itsessään sen sanoa ääneen, että mehän tää on jännä, kun me tehdään niinku uutta levyä yhtyen kanssa, niin tavallaan aika alkupäässä demovaihetta, niin ne biisit alkaa olla kuitenkin sellain näkyvillä ja silloin tulee tosi kovia fiiliksiä. Me ollaan keskenään treenikämpällä ja tota siellä ehkä ekaa kertaa soitetaan niinku bändinä joku sävell läpi, niin sit tulee niin lämmin ja mahtava fiilis melkein poikkeukset, että tota et et nyt on nyt tulee taas jotain mahtavuutta.
Sit me meidän tapa tehdä musiikki on se, että me taltioidaan meidän treenejä tosi paljon ja me tehdään valehtelematta vaikka kuusi eri versiota. Eli me äänitetään niinku et kokonainen biisi. Me kuunnellaan sitä, me käydään keskusteluun siitä mitä muutetaan.
Sitten otetaan ihan kokonaisia paloja ja se kappalenerakenne muuttuu, albumi, biisijärjestys muuttuu ja sit kun se on tällä tapaa prosessoitu vaikka kuusi kertaa, niin sit kun mennään studioon, niin se saattaa olla itseasiassa ihan niinku me tiedetään ja tunnetaan ne biisit jo niin vahvasti, et se saattaa olla jopa pelkästään lainausmerkeissä mekaaninen suoritus. tehdään ne biisit sinne niinku talteen, mut en oo ihan varma, että oliks tää nyt >> niin oliks tää ihan niin niin toi on ihan totta se rainunne jollain tavalla varmaan siellä treeniksellä taltioituu mut sit onks siinä siinä on joku semmonen sit se on sen biisin niinku ensimmäinen reinkarnaatio tavallaan siellä äänitysprosessissa eli me ollaan rakastuttu ensimmäisen kerran jo siihen treenisversioon mut sit me aletaan äänittää sitä ja sit me kuullaan sitä niinku tässä tapauksessa loistavan Julius Maurosen suodattamana sinne sinne tota kovalevylle ja sit aletaankin fiilaan sitä versioa uudestaan jotenkin siellä studiossa niinku iltaisin kokoontuun, että ei tää ei tää ei tää soundtaa ihan mahtavalta ja ja tota tässä kohtaa se onkin sitten unohtuu se tota treenisversio ja siihen voi sitten joskus vuosien päästä kuunnella ja sit se vähän ehkä huvittaa. Niin Krungesta tulee AOR:ä, [naurua] jos kippaa niinku evoluutiossa niinku monta askelta kerran.
>> No kun tässä treenissä äänittämisessä ja eri versioiden tekemisessä on vähän se loukku. Tää on mun henkilökohtainen mielipide, mutta joskus saattaa rakastua johonkin semmosiin demoversioon johonkin juttuihin tai äänihommiin, mitä on ehkä vahingossa saatu niinku jollain maagisella tavalla siellä niinku yhteisoitossa talteen, mikä ei enää säily sinne saakka. Tehdään niinku levyversiota.
Et se on tässä on pieni semmoinen tästä on varmaan joku levyyhtiön Tuomas Aikkonen sanonut joskus viisaasti älä rakastu demoon vai et niinku sitä et sun pitäisi niinku ehkä äänittää joku juttu ja sit unohtaa sen. Tai sitten oli Rick Rubinin kirjasta, minkä itseasiassa luin niihin aikoihin, että et se pitäisi unohtaa ja sit vaan tiedätkö tehdä ihan >> ihan uusi asia sit myöhemmin, >> niin se on jonkinlainen kai niinku kyllä se hyvin selkeä kartta on se treenisveto, että ei se siitä kauheen niinku kovin harvoja kertoja me ei olla kovin kauas kauas tota lähdetty, mut kyllä tälläkin albumilla muutamia paikkoja on, missä me varmasti niinku nyt sitten kun kaivais sen treenisversion niin tote ai se olikin tällainen, että >> lopputuloshan on >> mm >> vaikkapa satiiri ajattelen tässä niinku kollektiivisesti hyvinkin kollektiivisesti tehtyjä biisiä niin niin tota miten miten niinku minkälainen se o lopullinen versio on niin se on kyllä >> kyllä ja ja ihan niinku nyt äkkiseltä jos kysyisi, että et mikä ero vaikka tässä apneaalbumin studiosessiossa on ollut johonkin aikaisempaa vai et ollaanko oltu studiotilanteessa aktiivisempia vaikka tuottaja äänittää Julius Maurasen kanssa vai että vai eikö olla niin mun mielestä me tehtiin tosi paljon studiossa vielä sitten sitä lopputulosta ihan päätettiin olla jättää sitä luovuutta myös sinne että pidetään kortit avoinna ja ihan niinku oikeasti oikeasti annetaan mahdollisuus kaikelle isoille muutoksille muun muassa Pohjoinen Lehto eli avausraita uudelta albumilta niin Se muuttui todella paljon. Se muuttui tosi paljon siitä, mitä tavallaan piti tulla levylle, mut sitten studio ratkaisi.
Ja mä muistan kun itseasiassa [naurua] me tehtiin niitä rumpu rumput hommat oli trätty ja sit me ruvettiin jännittää muuta ja me jäätiin sinne keskenään. Teppo lähti kotiin. Hän tuli myöhemmin taka me jännitettiin, et mitäköhän hän on mieltä, kun me soitetaan nyt hän et hän saa kuulla sen mitä me ollaan tehty siihen ekaan raitaan.
Ja se oli jännittävä paikka. Mut siitäkin tuli sit tuli pieni keskustelu, mutta siitä päästiin niinku vielä parempaan lopputulokseen. Hienoa minun mielestä tämmöinen.
Joo ja varmaan, että se se on ollut hyvinkin karkea kartta siltä osin, että mitä se niin kun minkälainen se äänikuvana on se lopullinen albumi niin sinne studioon mennessä, koska nyt tiedettiin, että se jonkinlainen sointiväripooli on paljon paljon rikkaampi mitä halutaan kuin mitä on ollut aikaisemmin, mut ei meillä niitä skillsejä porukalla ollut siellä niinku tavallaan treeniksellä tehdä, niin ne on ollut vaan jonkinlaista osviittaa sille, mitä lähdetään sitten sitten Maurosen kanssa jahtaamaan ja ja siksi ne on aivan aivan sit oman omin takeakeisia vastaan ne äänitysprosessin myötä syntyneet tuotokset. Staminan apnea albumilla on minun mielestä enemmän se on se on jollain tapaa enemmän tarinallinen kuin mitä minä sanottajana meinasin ihan alkujaan. Alkujaan oli itseasiassa ajatus, että että albumi sanotukset rakennettais tietyllä tapaa niinu mahdollisimman hyvän puheen muotoon.
Eli pidetään puhe ja siinä on tiettyjä >> asioita, mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka puhutellaan, ketä puhutellaan. Muistaakseen se meni niin, että että oli tarkoitus pitää siis puhe meidän yhtyen seuraajille eli eli faneille, että me ollaan tehty niinku kiitoksena, että tota et kuinka puhutella jostain siitä, mitä me jätetään niinku yhtyenä jälkeemme. Ja sitten tapahtui muutoksia ja ja alkoi syntyä uus uusia puhuttelevia aihioita kappaleisiin ja ja tota se sai vähän synkemmän sävyn sitten jossain vaiheessa ja ja sitten kun me saatiin nivottua yhteen koko tää hengitysteema, mikä on apnealla todella niinku tärkeässä osassa, isossa osassa ihan nimeä myöten ja tää kiertokulku hengittäminen, hengityksen katkeaminen ja sen pidättely ja ulospuhaltaminen ja sitten syklin aloittaminen alusta, mikä myös menee hauskasti siihen, että on meille 11.
albumi. Kymmenes albuminivo yhteen kuitenkin sen 1-10 ja nyt sitten otetaan uutta uutta lenkkiä alle. Niin tota nyt kun oon tätä pienen tauon jälkeen niinku kuunnellut uudestaan, niin kyllä niinku sanotuksissa on myös semmoinen tietty hyvällä mielellä kaari ja meillä on ollut öö teemalevyjä kokonaisuuksia tässä uran varrella niin paljon, että tää ei sinällään niinku yllätä ketään, mutta kuolevaisuutta öö jonkinlaista tämmöstä utuista lähestymistä, muistoja ja surunkäsittelyä tämmösiä tunteita sanotuksessa.
ainakin kerrataan. Plus, että nyt sitten on mainittavan arvoinen asia se, että että meillä on kappalesatiiri, mikä on koko yhtyen sanoittama. Me tehtiin ihan yhtyenä niinku yhteinen ponnistusasia eteen.
Se oli erittäin hieno saavutus. >> Joo. Ja sit voi tuon ehkä niinku lisätä myös, että meidän muiden näkökulmasta niin koska nää aiheet nyt oli poikkeuksellisen läheisiä, mitä tässä käsiteltiin meille kaikille musiikillisesti, mutta mutta etenkin tekstin kautta niin niin tota niin uskon, että koemme, että Antti toimi meidän äänenä tässä, että tavallaan et se on sillä tavalla myös meidän kaikkien puhetta monen mielessä enemmän se sanotus kun mitä mitä aikaisemmin, koska meillä ei luonnollisestikaan ole samanlaista sama et et me voimme kontribuoida vaan tavallaan rajallisen verran siihen tekstipuoleen, mut >> runsauden pulaa liikaa biisejä soitettavana.
Nyt tästä varmaan varmaan tota settilistan seuraavan settilistan tekemistä tekee ehkä jossain määrin niinku helpomman se, että me just juhlistettiin näitä ekaa ja tokaa albumia, minkä vuoksi on loogista laittaa niitä biisejä ehkä vähäksi aikaa hyllylle ja toisaalta tietysti lähdetään esittelemään niinku kaikelle kansalle apneaa nyt ylpeästi, niin siinä on jo melkoinen runko sit tavallaan niinku biiseille, mitä mitä nyt lähdetään kasaamaan. Niin on. Samalla ehkä, että ei tämä uusin albumi oo musiikillessa linjauksessa kuitenkaan niin poikkeava staminan muista albumeista ja biisimateriaalista, että hyvin voidaan ujuttaa ristiin vanhaa ja uutta ja sitä varmaan myös meiltä toivotaan, mut tottakai varmaan kaikki muusikot sanoo samaa, että on on jollain tapaa raikkainta soittaa myös sitten niinku niinku uuden levyn trackkejä käytännössä on niinku mahdollisimman paljon.
paljon, mutta kokonaisuus ratkaisee tietenkin >> niin niin ehkä se mitä ei tapahdu on se, että kaivetaan jotain kovin erikoisia vanhoja numeroita enää enää tähän niinku tavallaan sit näiden uusien uusien kappaleiden kylkeen ehkä. En tiedä. >> Mm.
>> Ai miten juhlistetaan? Miten juhlistetaan 30-vuotistavalta? >> Mhm.
No yhtyhän on edelleen kyllä niin elinvoimainen idearikas ja mun mielestä kuitenkin aika relevantti porukka, ettei me tässä välttämättä ruveta tekemään mitään koko uran kattavaa nostalgiarundia tai se voidaan paljastaa. Ei me tulla mitään jäähallia puukkaamaan, et tullaan Helsinkiin soittelemaan vähän tota noin niin demomatsku 25 vuotta vanhaa kamaa. Siihen nyt ei välttämättä lähetä.
tottakai meidän täytyy noterata jotenkin 30-vuotis vuosi, mutta se voi olla myös jotain hienovaraista, että jotain pientä on suunniteltu ehkä ehkä tuolla vanhassa kotikunnassa, että jos sinne jotain järjestäisi, mutta tällä hetkellä tässä vielä lumien ollessa maassa, niin me ei olla ihan niin me ei olla vielä ehditty miettiä asiaa >> ja voihan sen koke niinkin tai jollain tavalla sit väistämättäkin kokee myös niin, että Jos lähdetään samaan aikaan niinku tekemään toiselle kymmenelle näitä albumeja, niin se jo itsessään on melkoinen juhla tää tavalla tää apnean kanssa kiertäminen. Niin >> niin. Tiedätkö mikä olis paras?
>> Siis julkistettaisiin juhlavuonna suunnitelmat seuraavan albumin tekemisestä. >> Kuulitte sen Kaostinellä ensin. >> Ei tarvis arvailla, että onko tämä viimeinen albumi.
>> Ei ole. [naurua] Tätä albumia eli staminan apneaahan saa kaikista hyvin varustelluista levykaupoista huomisesta lähtien. Itseasiassa nyt ollaan siinä vaiheessa öö suoratoistopalvelut varmaan antaa myös monelle lohtua tässä asiassa niille jotka ei levykauppa sivuille päädy päädy tai tai keikoille >> keikoille jotka alkaa kuudes päivä maaliskuuta.
Ja tänään tuli itseasiassa tuli tieto, että siis meillä on kaksi tavastia. Ensimmäinen on loppuun puukattu. Jei.
Tässä vaiheessa öö keikat jatkuu huhtikuun loppuun. Siinä on hyvinkin kattavasti Suomea seilataan taas eksoottisimpana. Nurskeltiin Nakkilaa ehkä ehkä tällä tänä keväänä, että että hän meidät löytää Nakkilasta levyn levykaupasta.
>> Onkohan tää Nakkilalaisia katsojia? Oletko Nakkilasta? Lähetä meille viesti.
